Miten Suomi pelastetaan? - laajempi versio

 

Miten Suomi pelastetaan?                                                               

Lähihistorian raportointia ja keinot Suomen pelastamiseen

Julkaistu 28.5.2020 klo 8.50

Suomi ei taloudellisesti selviä korona-pandemian aiheuttamassa Force Majeure-tilanteessa Suomen perustuslaissa säädetyistä velvoitteistaan omia kansalaisiaan kohtaan. Sama velkaantuminen tapahtui 1990-luvun lamassa, jonka taustaa ja laitonta jälkihoitoa ei ole virallisesti vielä tutkittu.

Huolissaan olevat ihmiset kyselevät: Miksi valtio on velkaantunut ja velka kasvaa kasvamistaan? Miksi Suomi osallistuu euro-alueen pelastamiseen? Miksi kunnat ovat alijäämäisiä ja leikkaavat palveluistaan?  Mistä Suomen huono taloustilanne johtuu? Onko Suomen elintarvikehuolto riittävän omavarainen? Mitä on kaiken taustalla? Miksi oikeus ei toteudu? 

Kysymyksiin on yksi vastaus:

Valtiopetokset, rikokset, jotka eivät vanhene.

Taustalla on joukko valtiopetoksia, joilla Suomen yhdentyminen Eurooppaan (ETA-, EY- ja EU-jäsenyys) tehtiin vuosina 1992-1994. Valtiopetos on perustuslain muuttamista laittomasti. Jo valmistelu tuomitaan valtiopetoksena.

Suomen perustuslaki ja sen noudattaminen on kaiken A ja O.

Demokratian toteutuminen perustuu julkisen hallinnon päätöksenteon avoimuuteen. Korkean valtiojohdon ETA-, EY- ja EU-päätöksentekoon liittyvistä asiakirjoista on kuitenkin suuri määrä määrätty salaisiksi.

Tänä päivänä valtiopetoksista ja salailusta ovat vastuussa Ahon hallituksen ministerit, jotka olivat toimineet presidentti Koiviston ohjeiden mukaisesti.

Valtiopetoksista seuraa, että Suomen EU-jäsenyys on MITÄTÖN

Vale-jäsenyydestä seuranneista sopimuksista ja ”takuutuksista” vastaavat allekirjoittajat henkilökohtaisesti samalla tavalla kuin Risto Ryti yksin vastasi Ribbentrop-sopimuksesta.

Suomen Efta-jäsenyys vuodelta 1986 turvaa Suomen kaupalliset edut EU:hun Sveitsin, Norjan, Islannin ja Liechtensteinin tavoin. Tässä Fixit eroaa Brexitistä, Suomen ei tarvitse neuvotella, koska Suomella on jo olemassa sopimus.

 

Suomen perustuslaki oli ongelma presidentti Koivistolle

Valtiopetoksista oli vastuussa Hallitusmuodon 33 §:n mukaan ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Mauno Koivisto, joka suunnitteli jo 1980-luvun alusta lähtien Suomen liittämistä Euroopan yhteisöihin. Koivisto oli omien julkaisujensa mukaan jo 1960-luvulla hyvin tietoinen Euroopan yhdentymiskehityksestä.

Presidentti Koivistolle Suomen perustuslaki (Hallitusmuoto ja Valtiopäiväjärjestys) oli yhdentymisen ongelma. Nimittäin Suomen alkuperäinen valtiosääntö oli ainutlaatuinen ja modernein koko maailmassa:

1. Valtiopäiväjärjestyksen (VJ) 67 §:ään oli kirjoitettu vaikeutettu perustuslainsäätämisjärjestys. Perustuslain muuttaminen kiireellisenä vaati 5/6 enemmistön eduskunnassa ja yli vaalien lepäämässä ollut muutosesitys 2/3 enemmistön, mikä vaati eduskunnan yksimielisyyttä ja loi samalla vakautta yhteiskuntaan.

2. Hallitusmuodon (HM) 1 § määritteli vallan kansalle.

3. Hallitusmuodon 2 § määritteli Montesquieu’n opin vallan kolmijaosta täydellisimmin koko maailmassa: Toimeenpanovalta, lainsäädäntövalta ja tuomiovalta ovat toisistaan riippumattomia.

4. Vuonna 1992 Suomen Markka kirjoitettiin presidentti Koiviston huomaamatta Hallitusmuodon 72 §:ään. Minkään muun Euroopan valtion perustuslaissa ei ole ollut mainintaa rahayksiköstä.

5. Hallitusmuodon 33 §:n mukaan presidentti määräsi ulkopolitiikasta.

HM 33 § oli ongelma, koska Koivisto ei halunnut julkisesti olla valtiopetosten tekijä. Niinpä Koivisto antoi jo 20.12.1991 EY-asioiden hoitamisen Ahon hallitukselle.

Ulkopoliittinen vastuu siirrettiin lopullisesti hallitukselle 1.1.1994 alkaen lisäämällä HM 33 §:ään kohta a, laki 10.12.1993/1116, jolla ETA- ja EY-politiikan hoito tehtiin hallituksen toimesta. Eduskunnalla ei tämän muutoksen jälkeen enää ollut todellista päätösvaltaa EY-asioissa, vaan vanhojen EY-jäsenmaiden tavoin vain kuunteluoppilaan rooli; ns. Tanskan mallin mukaisesti, laki 10.12.1993/1117.

 

Ydinasiat valtiopetosten tarkastelussa tiivistetysti

1. Jäsenyyshakemus

Millä eduskunnan päätöksellä Hallitusmuodon vastainen EY- ja eurojäsenyys eduskunnassa hyväksyttiin?

Vastaus on yllättävä: Jo 18.3.1992, jolloin eduskunta äänesti valtioneuvoston tiedonannosta hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.

Kysymyksessä oli sosiaalidemokraattisen puolueen jo aivan maaliskuun alussa käsikirjoittama äänestysnäytelmä - presidentti Koiviston tahdon toteuttamiseksi. Näytelmän äänestyksessä oli vastakkain KYLLÄ vastaan KYLLÄ.  Onko vaihtoehdottomuus demokratiaa?

Pääministeri Esko Aho piti tiedonantokeskustelun alussa 16.3.1992 yllättävän jäsenyyshakemuksen velvoittavuutta paljastavan puheen. Sitaatti eduskunnan pöytäkirjan sivulta 480:

“Integraatio on edistynyt ja edennyt Euroopan yhteisössä vaiheittain syventyen ja laajentuen. Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia. Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.”

Euro-jäsenyys, kuten kaikki muutkin Maastrichtin sopimuksen liittovaltioaiheet siis hyväksyttiin jo jäsenyyshakemuksessa 18.3.1992.

Todisteena jäsenyyden velvoittavuudesta on myös seuraava sitaatti liittymislakiesitykseen HE 135-1994 liittyvästä ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä n:o 9/1994:

"On kuitenkin huomattava, että jäsenyys EU:ssa on mahdollista vain unionin Maastrichtin sopimuksella viimeksi muutetun ja täydennetyn peruskirjan, (ns. acquis communautaire) ja unionin instituutioiden hyväksymisen pohjalta. Neuvotteluissa on siten ollut ennen muuta kysymys niistä siirtymäjärjestelyistä, joita Suomen sopeuttaminen unionin jäsenyyteen edellyttää."

Mitä neuvottelut olivat, sillä Suomi hyväksyi jo jäsenyyshakemuksessa silloin olemassa olleen yhteisölainsäädännön?

Vastaus löytyy liitteestä: EY-”neuvottelut               http://jormajaakkola.fi/EY-neuvottelut

Mainittakoon, että myöhempäänkin euro-päätöksentekoon liittyy petosnäytelmiä ja myös salailua. Ks. Salainen EMU-varauma http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Jäsenyyshakemuksesta enemmän liitteessä: Jäsenyyshakemus http://jormajaakkola.fi/J%C3%A4senyyshakemus

 

2. Suomen itsenäisen valtion valtiontalouden ja rahapolitiikan käyttöön tarkoitetun instrumentin ja päätösvallan luovuttaminen ilman lakiesitystä jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon.

Instrumentin nimi on Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitettu Suomen Markka.

Petoksen ydinasia on salaiseen pöytäkirjaan 16/93 20.12.1993 kirjoitettu tekaistu EMU-varauma, jolla eduskuntaa harhautettiin kesäkuussa 1994 ja perustuslakivaliokuntaa syksyllä 1994.

Itsenäisen valtion raha- ja talouspolitiikkaan liittyy myös Suomen Pankin rahanluontioikeus ja keskuspankkirahoitus. Suomen Pankin keskuspankkirahoitusta ei valtion tarvitse maksaa takaisin.

Suomen Pankin keskuspankkirahoitus on ratkaisu Suomen velkaantumien estämiseen.

Liite: EMU-petos  http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

 

3. Hallitusmuodon 1 ja 2 pykäliin kirjoitetun kansallisen päätösvallan ja vallan kolmijaon luovuttaminen valtiopetoksella maan rajojen ulkopuolelle.

Suomen perustuslaki oli ainutlaatuinen ja maailman modernein. Mutta presidentti Koivistolle se oli ongelma.

Miten eduskunta menetti valtansa? Miten hallituksesta tuli EY-asioiden kenraalikuvernööri?

Presidentti Koivisto oli suunnitellut ratkaisun Suomen perustuslakiin liittyviin ongelmiinsa. Koivisto alkoi vahvan markan politiikalla tarkoituksella ajaa Suomen taloutta kuralle, 1990-luvun lamaan, jonka jälkihoitoa varten vaikeutettu perustuslainsäätämisjärjestys eli määrävähemmistövaatimus purettiin Koiviston toivomalla tavalla. Lamalla oli suuret seuraukset; valtion massiivinen velkaantuminen, suurtyöttömyys ja yritysten joutuminen konkurssiin. Korona on johtamassa samaan.

Koivisto siis halusi 1990-luvun laman avulla - jo etukäteen - EY-mukauttaa Suomen valtiosäännön.

Helsingin Sanomat uutisoi 18.1.1992:

”Suomi siirtyi eilen eurooppalaiseen parlamentarismiin.”

Uutisessa oli viittaus EY-päätöksentekoon:

”On mahdollista, että Eta-säännöstö tai EY-direktiivit sisältävät esityksiä, joita ei voi jättää lepäämään.”

Lakien säätäminen ei Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitetun vallan kolmijaon mukaan kuulunut presidentille. Koivisto määräsi HM 33 §:n mukaan ulkopolitiikasta eli Koivisto oli ollut kaiken yhdentymiseen liittyvän toiminnan taustaohjaajana ”näkymättömällä kädellä”.

Koivisto itse tunnustaa valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:

”Vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8. helmikuuta tarkastelin päättymässä olleiden kahden toimikauden aikana valtiosääntökysymyksissä tehtyä uudistustyötä. Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”

Koivisto valittiin presidentiksi vuonna 1982. Keskeinen EY-neuvottelija Antti Kuosmanen kertoo hätäisesti pois myynnistä vedetyssä kirjassa “Suomen tie EU:n jäseneksi” Suomen integraatiopolitiikan käynnistymisestä. Sitaatti luvusta ”1.2. Pitkä hiljaisuus”, sivulta 12:

”Vuonna 1984 alkoi uusi vaihe Suomen integraatiopolitiikassa. Mukana olleet tiesivät niin tapahtuvan, mutta laajemmin se jäi huomaamatta. Politiikan tekijöilläkään ei ollut mielessään mitään muuta kuin kauppapoliittisen kilpailuaseman turvaaminen muuttuvissa oloissa. Uuden vaiheen sisältö oli siinä, että silloin liikuttiin ensimmäisen kerran ulkopuolelle vapaa-kauppasopimusten määrittelemän kentän.”

Lyhyesti sanottuna ”eurooppalaiseen parlamentarismiin” siirtymisessä poistettiin VJ 69 §:stä viittaus vaikeutetun perustuslain säätämisjärjestyksen VJ 67 §:ään. Näin raivattiin tie Hallitusmuodon 1 §:n ja 2 §:n vastaisiin ETA-, EY- ja EU-jäsenyyksien hyväksymisiin ilman VJ 67 §:ään kirjoitettua kiireelliseksi julistamisvaatimusta eli eduskunnan 5/6 enemmistöä.

Eurooppalaiseen parlamentarismiin siirtymiseksi annettiin muodollinen työ 22.3.1989 nimitetylle valtiosääntökomitealle, joka teki Komiteamietinnön 1990:7. Kysymys oli väliaikaiseksi tarkoitetusta säästölaista. Merkittävää on, että viisi päivää ennen nimittämistä eli 17.3.1989 oli tehty revalvaatio. Suomen talous haluttiin tarkoituksella ajaa lamaan.

Perustuslain EY-mukauttamiseksi - vaikeutetun perustuslainsäätämisen poistamisen lisäksi - eduskunnan valta siirrettiin hallitukselle muiden valtiosääntökomiteoiden mietintöjen ehdottamalla tavalla:

1. Hallitusmuodon presidentin valtaoikeuksia koskevaan HM 33 §:ään lisättiin kohta a.

2. Valtiopäiväjärjestyksen puhemiehen toimia koskevaan VJ 54 §:ään lisättiin kohdat a, b ja c.

Lisäykset (HM 33 §:n a ja VJ 54 §:n a, b ja c) päivättiin laeiksi L 10.12.1993/1167 ja L 10.12.1993/1117. Nämä muutokset tehtiin ETA-jäsenyyttä varten.

3. Juuri ennen EY-jäsenyyttä  lisättiin VJ 54 §:ään vielä kohdat d, e, f ja g, laki L 31.12.1994/1551 .

Liite: Perustuslain EY-mukautus  http://jormajaakkola.fi/EY-mukautuksen%20historia

 

4. Koiviston konklaavi

Perustuslain EY-mukauttamista varten järjestetystä lamasta tuli liian syvä, jolloin myös pankit joutuivat vaikeuksiin. Jo ETA-jäsenyyden ehtona oli pankkien 8 %:n vakavaraisuus ja määräaika vakavaraisuuden nostamiseen umpeutui 31.12.1994, joten kaikki keinot Suomen pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi oli otettava käyttöön.

Korkein hallinto-oikeus ratkaisi (KKO 50:1992 4.3.1992) yhden keinon eli yksipuolisen koronnoston laittomaksi. Presidentti Koivisto oli tyytymätön KHO:n ratkaisuun ja järjesti oikeuspoliittisen seminaarin, jonka muistion presidentti Halonen määräsi salaiseksi loppukesällä 2002 . Salaisen muistion vuoksi tilaisuutta alettiin nimittää Koiviston konklaaviksi.

Mainittakoon, että pankkien pelastamisoperaatiot eivät kestä päivänvaloa. Joillekin asiakirjoille on määrätty peräti sadan (100) vuoden tutkimusrajoitus eli ne vapautuvat salassapidosta vasta vuonna 2106.

Liite: Video - Miksi oikeus ei tapahdu? https://www.youtube.com/watch?v=qxYWewCG9M8

Liite: Koiviston konklaavi     http://jormajaakkola.fi/Koiviston_konklaavi

         

5. Suomen elintarvikkeiden huoltovarmuuteen liittyvän maatalouden päätösvallan luovuttaminen maan rajojen ulkopuolelle. Valtiojohto ei ole kertonut ”neuvottelujen” lopputulosta vieläkään. Valtamediakin vaikenee.

Antti Kuosmanen paljasti salatun totuuden Suomen maatalousartiklojen oikeudellisesta luonteesta kirjansa sivulla 123; ”Luku 21.30 EU alkaa vesittää”:

”Aivan täysin tyydyttävään ratkaisuun ei silti päästy, sillä kansallisia tukia koskevat määräykset jäivät liittymisasiakirjassa siirtymäjärjestelyjä koskevaan lukuun.”

Siis kaikki Suomen maatalousartiklat (ns. pohjoisen tuen malli) ovat olleetkin vain siirtymäkauden tukia.

”Neuvottelujen” taustaksi kerrottakoon, mitä Antti Kuosmanen kertoo kirjassaan sivulla 27 ”Luku 4. Arki alkaa – screening”:

”Acquis'n tutkinta tarkoitti käytännössä EY:n koko lainsäädännön läpikäyntiä, jonka tarkoituksena oli saada selville, missä kohdin sen soveltaminen hakija maihin olisi ongelmallista tai missä se vaatisi muutoksia, vaikka ongelmia ei sinänsä olisikaan.”

Suomi oli siis neuvottelevinaan pohjoisesta tuesta, jota EY-säädöstö ei edes tuntenut! Nimittäin saman luvun sivulla 28 Kuosmanen kirjoittaa:

”Kaikki neuvotteluissa esille ottamista vaativat ongelmamme ja tavoitteemme eivät olleet luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat paljastuneet acquis'n tutkinnassa. Eräs esimerkki oli maataloudessa tavoittelemamme pohjoisen tuen malli, josta ei tietenkään ollut mitään EY-säädöstöä.”

Kuosmanen kertoo samalla sivulla, että neuvottelut olivat lähinnä teknisiä:

”Suomi vaati ja sai lukuisia omia tuotenimikkeitään tällaisiin luetteloihin: viili ja smetana, glögi ja suomalaiset marjaliköörit esimerkkeinä.”

Mämmiä ja karjalanpiirakkaa Kuosmanen ei mainitse. Kai nekin sentään ”neuvoteltiin” EY-säädöstöön?

Liite: Video maataloustukien EY-oikeudellisesta luonteesta http://jormajaakkola.fi/141%3An%20ja%20142%3An%20EY-luonne

Liite: Maatalouspetoksen taustoja http://jormajaakkola.fi/Petoksen%20taustoja

Liite: EY-”neuvottelut” http://jormajaakkola.fi/EY-neuvottelut

 

6. Pariisin rauhansopimuksen yksipuolinen purkaminen

Myös Pariisin rauhansopimus oli presidentti Koivistolle ongelma Suomen liittämisessä ETA:an ja EY:hyn. Presidentti Koivisto ”suoritti” Pariisin rauhansopimuksen yksipuolinen purkamisen salaisella operaatio PAX:illa presidentin esittelyssä 21.9.1990. Allekirjoittamaton Koiviston puhepaperi vain liitettiin hallituksen kokouspöytäkirjaan.

Pariisin rauhansopimus on edelleen voimassa, sillä Koivisto ei voinut huijausyrityksellään kansainvälistä sopimusta yksipuolisesti purkaa.

Linkki: Pariisin rauhansopimus ja nykytilanne  https://vastavalkea.fi/2017/06/29/vuoden-1947-pariisin-rauhansopimus-ja-nykytilanne/

 

Taustaksi ETA- ja EY-tapahtumien kronologia

Monia kiinnostaa lähihistoria, varsinkin se, milloin mitäkin on tehty ja päätetty.

Liite: Kronologia  http://jormajaakkola.fi/Kronologia

 

Keinoja Suomen pelastamiseen

Suomen ETA-, EY, ja EU-jäsenyydet ja niistä seuraavat säädökset kumoutuvat mitättöminä, koska ETA:an, EY:hyn ja EU:hun liittyminen tapahtui valtiopetoksilla. Sopimukset sitovat vain allekirjoittajia.

Valtiopetoksista ja valtiojohdon näytelmistä seuraa Fixit eli seuraavat toimenpiteet:

- Suomi irtaantuu EU:sta yksipuolisesti, ilman sanktioita.

- Palautetaan Eduskunnan päätösvalta sekä itsenäisen Suomen valtiontalouden käyttöön tarkoitettu raha- ja talouspolitiikan instrumentti (Markka) ja päätösvalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomen Pankki saa antaa keskuspankkirahoitusta, jota ei tarvitse maksaa takaisin.                                                                      Edellä oleva on mahdollista, kun palautetaan kansallinen päätösvalta Suomeen ottamalla käyttöön Suomen Laki II 1992 -kirjassa oleva Hallitusmuoto ja Valtiopäiväjärjestys, siis perustuslaki, joka oli voimassa ennen valtiopetoksia ja presidentti Koiviston ohjeistamia perustuslain EY-rukkauksia.

- Suomen EFTA-jäsenyys (1986) palvelee Suomen vapaakaupallisia etuja Sveitsin, Norjan, Islannin ja Liechtensteinin tavoin. Tässä on Suomen Fixitin eroavuus Brexitistä; EU:sta irtaantumisessa ei tarvitse edes neuvotella, koska on jo olemassa oleva Efta-sopimus.

- Suomi saa harjoittaa kansallisessa päätösvallassa olevaa omavaraista maataloutta ja säädellä elintarvikkeiden tuontia tulleilla Norjan mallin mukaisesti. Kansallisina ”maataloustukina” voidaan ottaa käyttöön vielä ETA-jäsenyydenkin aikaan vuonna 1994 käytössä ollut liikevaihtoveroon liittynyt alkutuotevähennysjärjestelmä tai ihan uutena toimenpiteenä koko elintarvikeketjun arvonlisäveron nollaus. Valtiolle nyt tilitettävä arvonlisäveromäärä siirretään tuottajahintoihin, jolloin tuottaja saa tuotteistaan tuotantokustannuksia vastaavan tulon ilman tukia. Elintarvikkeiden hinnat eivät kaupassa muutu.                               Tämän keinon taustaksi kerron, että tein Lipposen toisen hallituksen aikaan Veropörssi-lehteen kirjoituksen ”Elintarvikkeitten arvonlisävero ei kevene”. Kirjoituksessani kerron edellä mainitsemastani vielä ETA-jäsenyydessäkin käytössä olleesta silloiseen liikevaihtoveroon (LVV) liittyneestä alkutuotevähennys-järjestelmästä (ATV).

Liite: Maatalouden pelastaminen  http://jormajaakkola.fi/Maatalouden%20pelastaminen

 

*                          *                          *

Yllä oleva kirjoitukseni on kunnianosoitus ystävälleni Kjeld ”Kelle” Möllerille, joka teki väitöstutkimuksen 1990-luvun lamasta ja pankkikriisistä. Väitöstilaisuutta ei järjestetty, vaikka kaksi professoria sitä puolsi. Tutkimusta tehdessään Kelle ymmärsi laman ja pankkikriisin yhteyden Suomen ETA- ja EY-jäsenyyteen. Nyttemmin Kellen sairaus on edennyt niin, ettei enää voi niistä kansalle kertoa.

 

 Päivitän myöhemmin liitteitä. Joten pysykää "kanavalla"!

 

Kokemäen Jalonojalla 28.5.2020

 

Jorma Jaakkola

Kokemäen Kokoomus ry, jäsennumero 69267

044-230 2707

email: jorma.a.jaakkola(a)gmail.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävijälaskuri

 

Kävijälaskuri