Jäsenyyshakemus

                                          Julkaistu keskeneräisenä 27.5.2020 klo 10.30. Lisätään tekstiä myöhemmin.                                                      Joten tervetuloa myöhemminkin!

Millä eduskunnan päätöksellä Hallitusmuodon vastainen EY- ja eurojäsenyys eduskunnassa hyväksyttiin?

Vastaus on yllättävä: Jo 18.3.1992.

Eduskunta äänesti tuolloin valtioneuvoston tiedonannosta. Eduskunnan pöytäkirjaan 16.3.1992 sivulle 480 on dokumentoitu tiedonantokeskustelun puhe, jossa pääministeri Esko Aho sanoi:

“Integraatio on edistynyt ja edennyt Euroopan yhteisössä vaiheittain syventyen ja laajentuen. Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia. Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.”

Toinen sitaatti on Antti Kuosmasen kirjasta “Suomen tie EU:n jäseneksi” luvusta “1.5. Jäsenyys tavoitteeksi”, sivulla 16:

”Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3.1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä. Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana).”

Ahon puhetta ei vain suunnattu, vaan sen englanninkielinen käännös lähetettiin tuleville neuvottelukumppaneille. Seuraava sitaatti on Ulkoministeriöstä saadun käännöksen sivulta 3:

”Integration in the European Community has proceeded in stages, by broadening and deepening. In the Maastricht Treaty the member states entered a new stage towards economic and political union. In seeking EC membership, Finland approves the acquis communautaire, the content of the Maastricht Treaty and the finalite politique of the European Union.”

 

EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” Kuosmanen selittää kirjansa toisessa kohdassa. Ne tarkoittavat silloisen EY-säädöstön ja Maastrichtin sopimukseen kirjoitetun tulevan Unionin poliittisen päämäärän hyväksymistä etukäteen - jo 18.3.1992.

Jostakin syystä Kuosmasen kirja vedettiin hätäisesti pois myynnistä.

Miksi pääministeri Aho sanoi, että Suomi jo jäsenyyshakemuksessa hyväksyy kaikki silloiset EY-säädökset ja myös suunnitellut Maastrichtin sopimuksessa julkistetut Euroopan Unionin liittovaltioaiheet?

Siksi, että Maastrichtin sopimus vaati hyväksymistä jo etukäteen ja juuri siksi Aho halusi ”parlamentarisoida” jäsenyyshakemuksen etukäteisvelvoitteet ovelalla tavalla. Eduskunnan saamassa Valtioneuvoston tiedonannossa ei ollut vastaavaa tekstiä.

Pääministeri Aho oli 20.121991 saanut presidentti Koivistolta ohjeet hakemuksen parlamentarisointiin. Tieto Koiviston antamista ohjeistuksista löytyy Koiviston muistelmista “Historian tekijät Kaksi kautta II”. Sitaatti sivulta 534:

“EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.

Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa. Sanoin:

“Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta.

Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.

Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.

Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.”

Toinen kohta Koiviston muistelmista (sivu 535):

“Kun hallitus on ottanut kantaa, sen jälkeen minäkin voisin hallituksen kantaa tukea. Mutta en välittäisi antaa aihetta semmoiseen kuvaan, että meillä hoidettaisiin asiaa toisin kuin parlamentaarisessa järjestyksessä.”

Kyse on ollut kaikesta muusta kuin parlamentarismista. Hallitusko edustaisi parlamentarismia?

Paljastava sitaatti Koiviston muistelmat (24.2.1992) "Historiantekijät" sivu 544:

“Helmikuun 24. päivänä kirjasin ajatuksiani:

“Hallituksen on koetettava sopia keskuudessaan. Tiedonanto: luottamuskysymys hallitukselle eduskunnalta. (Eduskunta ei voi antaa epäluottamuslausetta tasavallan presidentille.) Pidätän itselläni tilaisuuden maan kansainvälispoliittisen aseman määrittelyyn. Teetän omia selvityksiäni. Käyn omia keskustelujani, myös siitä, miten päätöksentekojärjestelmäämme olisi tarkoituksenmukaista muuttaa.” ”

Kysymys olikin demokratianäytelmästä, jota presidentti Koivisto käsikirjoitti ja ohjasi. Koivisto antoi pääministeri Aholle ohjeita.

Koivisto kertoo muistelmissaan keskustelleensa Ahon kanssa presidentinesittelyn yhteydessä 17. tammikuuta 1992 sivulla 540:

"Sovimme Ahon kanssa, että hän puhuu ministereiden ja virkamiesten kanssa ja selvittää neuvottelujen lähtökohta-asetelmat ja että minä en puhuisi asiasta muiden kuin hänen kanssaan."

Tavatessaan Esko Ahon 30. tammikuuta 1992 Koivisto varoitti Ulf Sundqvistin hahmottelemasta EY-aiheisesta välikysymyksestä:

”"Neuvoin, että viikon sisällä olisi hallituksen otettava asiaan kantaa, esimerkiksi niin, että hallitus ilmoittaisi antavansa asiasta eduskunnalle tiedonannon. ”Keskustelu ei enää tästä eteenpäin mentäessä mitään asiaa paranna.” Lupasin hallitusta tässä asiassa tukea puheessani valtiopäivien avajaisissa perjantaina, 7. helmikuuta. "Minusta olisi kaikkein tyylikkäintä, että toteaisin, että hallitus on periaatteessa tällä linjalla."

EY-jäsenyys muodosti valtiopäivien avajaisissa pitämäni puheen pääsisällön. Siteeraan puheeni tämän osan kokonaisuudessaan:

"Yhdentyminen etenee Länsi-Euroopassa ja meidänkin on tehtävä oma valintamme.

Hallitus antoi tammikuussa selonteon mahdollisen EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomen kannalta. Hallitus aikoo edelleen noudattaa nopeata aikataulua ja valmistelee tiedonantoa, jolloin eduskunta saisi tilaisuuden lausua käsityksensä jäsenanomuksen jättämisestä."”

Koivisto siis ohjeisti pääministeri Aholle jäsenyyshakemuksen pikaista jättämistä ja parlamentarisointia tiedonantomenettelyllä. Viimeisessä kappaleessa Koivisto mainitsee selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle.

Selonteko oli parisataasivuinen tiivistelmä salaisesta 1000-sivuisesta valtiosihteeri Martti Ahtisaaren johdolla Ulkoministeriössä tehdystä selvityksestä, joka Ilta-Sanomien (21.12.1991 sivu A 11) uutisen ”Salainen raportti tukee Suomen EY-jäsenyyttä” mukaan annettiin 17.12.1991 vain viidelle ministerille; Aho, Väyrynen, Norrback, Salolainen ja Kankaanniemi. Koivisto oli saanut raportin Ilta-Sanomien uutisen (16.12.1991 sivu A 8) ”Suomen EY-jäsenyyden perusteet on selvitetty” mukaan 16.12.1991. 

Ilta-Sanomat kertoi lisäksi, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vetosi eilen (20.12.1991) Valtiopäiväjärjestyksen määrittelemään valiokunnan oikeuteen saada tietoja. Pääministeri Aho oli vieraillut ulkoasiainvaliokunnassa ja kieltäytyi antamasta raportista tietoja.

 

Road map EY-jäsenyyteen

Ylen ohjelmassa ”Itseasiassa kuultuna Pertti Salolainen” EY-pääneuvottelija Salolainen kertoi päiväyksestä 28.8.1991, jolloin hän pyysi audienssia presidentin luokse kertoakseen, että komission puheenjohtaja Jacques Delors oli toivonut Suomelta pikaista jäsenyyshakemuksen jättämistä, ettei Suomi jää neuvottelujunasta. Salolainen tulkitsi, että Koivisto halusi jäsenyyshakemuksen jättämistä.

Presidentti Koivisto kertoo muistelmissaan ”Historiantekijät” luvussa "SUOMEN EY-JÄSENYYS" otsikon ”Jäsenyyttä aletaan selvittää” alla sivulla 531:

”Integraatioasioista vastannut ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen sanoi 27. elokuuta, että hallituksen pitäisi parantaa valmiuttaan ja tehdä päätös EY-jäsenyyden hakemisesta, jos siihen on tarvetta. lausunto aiheutti halliuksen sisällä hämminkiä. Salolainen ei ollut puhunut siitä muun hallituksen kanssa etukäteen. Minullekin Salolaisen lausunto tuli yllätyksenä. Se, mitä hän oli sanonut, oli minusta perusteltua ja hyväksyttävää. Olisi vain ollut parempi, jos asia olisi tullut toisella tavalla esille.”

Koivisto näki EY-jäsenyyden myönteisenä, mutta siitä olisi keskusteltava matalalla profiililla. Tähän viittaa myös se, mitä Koivisto kirjoittaa muistelmiensa sivulla 532:

”Keskustellessani Gro Harlem Brundtlandin kanssa Oslossa 2. syyskuuta kerroin yrityksistäni hillitä Suomessa käytävää EY-keskustelua.”

Toinen sitaatti:

”Kotiin palattuani annoin ohjeeksi hallitukselle: ”Tärkeätä on paitsi itse päätökset, myös ne argumentit, joilla asiaa perustellaan.””

Salolainen ei ilmeisesti tiennyt, että selvitystä jäsenyydestä oltiin jo suunnittelemassa. Alpo Rusi kertoo kirjansa ”Mariankadun puolelta” luvussa ”Kesärannan iltapala sivulla 60, että ”EU-jäsenyyden etuja ja haittoja koskeva selvitys” oli esillä jo heinäkuussa. Valtiosihteeri Martti Ahtisaarta oltiin esittämässä vetäjäksi. Ministereistä mukana oli vain pääministeri Aho.

Sivulla 62 luvussa ”Road map EY-jäsenyyteen” Rusi kertoo, että syyskuussa käynnistyi varsinainen ”EU-jäsenyyden etuja ja haittoja koskevan työryhmän työ. Rusi kertoo, että lokakuussa Ahtisaari piiskasi EY-selvitystyöryhmää jo tulokseen ja Rusin päiväkirjan mukaan 10. lokakuuta Brysselistä ilmoitettiin, että viimeinen turvallinen ajankohta hakea jäsenyyttä on helmikuu.

Edelleen Rusi kertoo, että 25.10.1991 ministeri Salolainen ilmoitti presidentille ryhtyvänsä ajamaan jäsenyyttä maksimaalisesti ja että 8.11.1991 kokoontui aivoriihi, johon osallistuivat ministeri Salolainen, suurlähettiläs Paavo Kaarlehto, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck, osastopäällikkö Antti Satuli ja toimistopäälliköt Eikka Kosonen ja Alpo Rusi. Palaverissa luonnosteltiin Suomen jäsenyystie, jota ei uskallettu näyttää eduskunnalle.

Rusi kertoo, että selvitystyö saatiin alustavasti valmiiksi 26.11.1991.

Ulkopolitiikasta määräävänä henkilönä Koivisto tietenkin oli tietoinen selvitystyön tekemisestä.

Merkittävää on, että salainen selvitys kuivui parisataasivuiseksi 9.1.1992 eduskunnalle annetuksi valtioneuvoston selonteoksi, joka jäsenyyshakemuksen jättämisen aikaan oli vasta valiokuntakäsittelyssä ja tuli täysistunnon lopulliseen käsittelyyn vasta juhannuksen edellä.

 

Hakemuksen jättämiselle tuli kiire

Mitä tapahtui Koiviston 20.12.1991 antaman ohjeistuksen ja eduskunnassa 18.3.1992 pidettyjen äänestysten välillä?

Rusin kirjan (päiväkirjan mukaan 10. lokakuuta) mukaan siis Brysselistä ilmoitettiin, että viimeinen turvallinen ajankohta hakea jäsenyyttä on helmikuu.

Koivisto otti asian esille uudenvuodenpuheessaan ja 30. tammikuuta Koivisto varoitti Ahoa Ulf Sundqvistin välikysymyksestä kirjoittaen muistelmiinsa:

”Neuvoin, että viikon sisällä olisi hallituksen otettava asiaan kantaa, esimerkiksi niin, että hallitus ilmoittaisi antavansa asiasta eduskunnalle tiedonannon.”

Tiedonannon laatimiselle tuli kiire. Lisään tekstiä, kun ehdin.

Pysykää kanavalla!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävijälaskuri

 

Kävijälaskuri

 

 

 

a