Taustatietoa

USA:n miljardööripankkiirien suunnitelma euron kaatamiseksi 

Kauppatieteen tohtori Heikki Urmas soitti allekirjoittaneelle 30.12.2010 ja luki arkistostaan löytämänsä puheen, jonka oli pitänyt 6.2.1999 eräässä Helsingin Kauppakorkeakoulun juhlassa.
Nauhoitin puheen C-kasetille.

Heikki oli loppukesällä 1998 ollut USA:ssa erään professoriystävänsä luona. Professori oli näyttänyt keväällä 1998 ilmestynyttä Los Angeles Times –lehden artikkelia.

Artikkeli kertoi pienestä suursijoittajien ryhmästä, joka oli vuonna 1995 kokoontunut Wall-Streetin tienoilla sijaitsevaan liikemies-klubiin. Kokoontumisen aiheena oli EU:n tuleva rahayksikkö. Saksan liittokansleri Helmut Kohl oli nimittäin liittopäivillä puhunut suunnitelmasta euron toteuttamiseksi. Eurorahasta tulisi vuonna 2002 uhka maailmanvaluuttana toimivalle dollarille.

Aikaa EU:n tulevan rahayksikön kaatamisen valmisteluun olisi käytettävissä seitsemän vuotta.
Kaikki keinot Euroopan tulevan rahayksikön kaatamiseksi otettiin käyttöön. Miljardien dollarien panoksilla pörssikauppaa käyvä liikemiesryhmä oli valmis suunnitelman toteuttamiseksi maksamaan tavallista enemmän asiantuntemuksesta, mitä olisi saatavissa USA:n parhaista yliopistoista.

--

Los Angeles Times-lehden toimittaja ei artikkelia tehdessään tiennyt, että Euroopan yhdentyminen ja euro-rahan luominen on osana samojen suursijoittajien pitkäaikaista suunnitelmaa, joka auttaa heitä maailmantalouden valloittamiseen.

Heikki kertoi aavistelevansa, että Tohtori Tuhona tunnettu Nouriel Roubini toimii signaalien antajana euroa kaatavan liikemiesryhmän toimeksiannosta.

Euroopan valtiot on velkaannutettu

Euron kaatamiseksi on luotu velkarahalla toimiva rahoitusjärjestelmä, joka on pelkkä kupla.
99,9 % prosenttia maailman rahasta on kuplaa!

Taloussanomat 23. toukokuuta 2010:
(Jan Hurri)

Maailman keikkuva rahoitusjärjestelmä, markkinoita hermoromahduksen partaalla

 

Maailman nykyaikaisen raha- ja rahoitusjärjestelmän luontainen epävakaus johtuu liian suureksi paisuneesta velkataakasta rahoitusjärjestelmän eri osissa. 

Maailman rahoitusjärjestelmän ja rahatalouden perustana on "oikeaa" rahaa, kuten käteistä ja milloin tahansa nostettavia pankkitalletuksia, vähän vaille
6 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria vastaava määrä.

Eri tavoin sovittua velkaa ja muuta "korvikerahaa", kuten johdannaissopimuksin luotua likviditeettiä, on liikkeessä yhteensä yli satakertaisesti "oikeaa" rahaa runsaammin. Kaiken "korvikerahan" määrä on lähes 750 000 miljardia dollaria.

Luvut perustuvat Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n viime vuoden lopun tilastoihin.
 

BIS:n tilastot ovat vuoden  2009 lopulta.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001673798.html

Kuva Jan Hurrin kirjoituksen yhteydessä olleesta maailman talouspyramidista:

Tarkka prosenttilaskutoimitus siitä, kuinka monta prosenttia maailman todellinen rahamäärä (pyramidin musta kärki) oli vuoden 2009 lopulla maailman virtuaalirahamäärästä (muu osa kärjellään seisovasta pyramidista):

5'794 miljardia $
------------------  = 0.00914961 ~ 1 %
633'251 miljardia $

Siis Taloussanomien pyramidi-uutinen kertoo, että noin 99 % maailman rahasta on pelkkää kuplaa.

Euroopan velkojen tunnusluvut

Euromaiden velkojen tunnuslukuja taulukkoina, 20 maailman velkaantuneinta valtiota, joista 17 on Euroopassa.

Taulukot, jonka kokosin vuonna 2010 eri lähteistä:
 

Ylätaulukon vasemman laidan lähde on CNBC. USA on vasta sijalla 20 ja siellä kun pitäisi mennä huonosti... 
Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten totuudesta Suomessa vaietaan!

Euroopan suurten pankkimaiden pankkien luottoriskit Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa 9/2009.

Taulukko:

 
Lähde: BIS, BCA Research.

Suomen Kuvalehti:  Euroopan velkojen verkko
(14.5.2010 klo 16:30)

Kreikan talouskriisi talttui rahalla, mutta pelastuiko euro: PIGS-maat yhä velkaa tuhansia miljardeja Tästä kuvasta näkee Euroopan maiden velkojen verkon eli ristiinlainauksen. Katsokaa kuinka paljon mikäkin valtio on velkaa ja miltä valtiolta on lainannut. 

Lainaa ottanut kriisimaa aiheuttaa rahaa lainanneelle ongelmia. 

Kuva on Suomen Kuvalehden verkkosivulta 14.5.2010 ja sen tietolähde on New York Times/Järjestelypankki BIS. 

Suomen Kuvalehden linkki:  Euro-kriisimailla velkaa tuhansia miljardeja

Ilta-Sanomat: Näin hätäraha kiertää kehää ja päätyy pankeille

18.5.2011 07:01 Jan Hurri

"Näin hätäraha kiertää kehää"-uutinen liittyy Portugalin pelastamislupaukseen:

"Suomi, muut euromaat, EU ja IMF ovat juuri luvanneet lainata vararikon uhkaamalle Portugalille 78 miljardia euroa. Suurin osa huimasta summasta menee samaan tarkoitukseen kuin Kreikan ja Irlannin vastaavat hätäluotot: vanhojen velkojen maksuun. Hätäraha kiertää kriisimaiden kautta pankeille, ja samalla luottoriskit siirtyvät Suomelle ja muille hätäluottojen maksajamaille."

Miten Euroopan valtioiden velkaannuttaminen tapahtui?

Asiasta kertoi Ylen ohjelma (11.1.2011):  "Ulkolinja: Euron totuuden hetki"

http://vintti.yle.fi/ohjelmat.yle.fi/ulkolinja/euron_totuuden_hetki.html

Ohjelman alussa kerrotaan, että USAssa luotiin keinotekoinen arvopaperi SIV (Special Investmen Vechicle). SIV:llä luotiin helppo keino luoda rahaa.

Ulkolinja: Euron totuuden hetki (Euro: Market Attacks!)

 

Euro ajautui toiseen vakavaan kriisiin keväällä 2010. Yksi yhteisvaluutan pelastajista on komissaari Olli Rehn, mutta miten käy Euroopan yhteisön, kun kaikki puolustavat omia kansallisia etujaan?

 

Ennalta arvaamaton kriisi onnistui lähes ajamaan Kreikan vararikkoon ja jähmetti Espanjan, Portugalin ja Irlannin talouden. Pahimmillaan toukokuussa 2010 usko euroon horjui niin, että yhteisvaluutan pelättiin kaatuvan. Tukipaketit auttoivat kriisin selättämisessä, mutta ongelmia riittää edelleen.

 

Ulkolinjassa haastatellaan kriisin asiantuntijoita. Miten kaikki oikein tapahtui, ja onko pahin kuitenkin jo ohi? 

 

Tuotanto: Alegria, Ranska 2010.

Uusi maailmanjärjestys

Lähteen linkki päivitetty (16.11.2020):   http://bibliotecapleyades.lege.net/sociopolitica/esp_sociopol_nwo06.htm

Vanha linkki: http://www.bibliotecapleyades.net/sociopolitica/esp_sociopol_nwo06.htm

 

 

This map was discovered by Helen Somers in a window in Philadelphia during World War II. It was completed in October 1941, before Pearl Harbor, was printed in bright colors by a cartographer named Maurice Gomberg in Philadelphia in 1942, and was displayed in his store window. Helen Somers immediately recognized the significance of the map and purchased several. At least a few original copies are still in existence, including one in the Library of Congress in Washington, DC. 

The original source of the plan that is described in detail on the map is not given. However, an examination of numerous documents of the period relating to the new world order indicate that the source must have been individuals related to the Carnegie Endowment for International Peace and/or the U.S. State Department.  

The bottom of the map contains a detailed explanation of the U.S. policy for the New World Order. Some of the points of this policy are as follows: 

* A new world order for permanent peace and freedom will be established at the end of the War. 

* The U.S.A. must, altruistically, assume the leadership of the newly established world order. 

* The U.S.A., Britain, and the U.S.S.R. will undertake to guarantee peace to the nations, which will be permanently disarmed and demilitarized. 

* The U.S.A. will become invincible as a military, naval, and air power. 

* The U.S.S.R. will acquire the republics of Eastern Europe after the War. 

* There will be a demilitarized, federated United States of Europe. 

* Canada, Mexico, Central America, and the Caribbean islands will be incorporated into the United States of America. 

* The land of the ancient Hebrews, known as Palestine and Trans-Jordan, will be united as a demilitarized republic called Hebrewland. 

* All natural resources will be nationalized and distributed to all nations. 

* Banking, investments, railroads, and power plants will be nationalized everywhere. 

* A world common monetary system will be established. 

* The unified "Supreme War Council of the United Nations" will be reorganized and transformed into a "Supreme Military and Economic Council" to assist in reconstruction and to enforce world peace.

EU:n takana on juutalainen pankkimahti 

Kirjassaan "Ein Leben für Europa" ("Yksi elämä Euroopalle") sivuilla 124 ja 125 Coudenhove-Kalergi kertoo, että vuonna 1924 pankkiiri Louis Rothschild soitti hänelle ja kertoi toisen pankkiirin ja Venäjän vallankumouksen rahoittajan Max Warburgin lukeneen Coudenhove-Kalergin kirjan, ja häneen tahdottaisiin tutustua. 

Warburg antoi Coudenhove-Kalergille spontaanisti 60 000 kultamarkkaa paneurooppaliikkeen edistämiseen.

Tämä sitaatti löytyi Turun yliopiston sivulta:

"Toisen maailmansodan jälkeen käynnistyneen Euroopan yhdentymisprosessin perustan rakentamisessa itävaltalaisella kreivi Richard Coudenhove-Kalergilla (1894 - 1972) ja hänen Paneurooppa-liikkeellään on ollut keskeinen sija. 

Coudenhove-Kalergi jos kuka ansaitsee kunnianimen "Euroopan isä".

Euroopan vanhimman yhdentymisliikkeen, Paneuroopan vaikutus on tullut Euroopan yhdentymisessä esille monin tavoin. Coudenhove-Kalergi oli vuonna 1947 johtavana sieluna mukana pystyttämässä Euroopan parlamentaarikkojen liittoa, ensiaskelta kohti vuonna 1949 perustettua Euroopan neuvostoa. Tästä taas muodostui peruskivi koko yhtyneen Euroopan kivijalkaan.  

Richard Coudenhove-Kalergilla oli merkittävä asema myös Euroopan yhdentymisen jatkokehittelyssä. Vuonna 1951 allekirjoitettu sopimus Euroopan hiili- ja teräsyhteistyöstä oli tavoite, jota Coudenhove-Kalergi oli pitänyt esillä jo vuonna 1923.

Myös taloudellista yhteistyötä vuonna 1958 laajentamaan perustettu Euroopan talousyhteisö, Euroopan unionin ydin, oli Coudenhove-Kalergin varhaisten visioiden täyttymys. Paneurooppa-liikkeeltä Euroopan unioni on perinyt myös ulkoiset symbolinsa, Euroopan hymnin ja Euroopan tähtilipun. Tämä kaikki osoittaa hyvin, että vaikka Euroopan yhdentymisprosessin ylläpitämisestä kiitetäänkin juhlapuheissa valtioita ja niiden johtajia, niin yhdentymisen suunnan näyttäjinä myös yksityisten henkilöiden ja kansalaisjärjestöjen osuus on ollut usein hyvin keskeinen."
 

Yllä oleva tieto oli osoitteessa:
http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/2cc140786c515fab422568a4003f5d25/a757af401fb25e44c2256baa003c1077?OpenDocument

EU:n takana on siis juutalainen pankkimahti 

USAn yhden dollarin setelissä on USA:n sinetti ja vaakuna. Ne laitettiin yhden dollarin seteliin presidentti Franklin D. Rooseveltin määräyksestä vuonna 1933. Presidentti Roosevelt oli 32. asteen vapaamuurari. Ylin aste on 33.

USAn sinetin etupuoli:

"E pluribus unum" = Monesta yksi.

Vertailun vuoksi EU:n motto: "In varietate concordia" = Moninaisuudessaan yhtenäinen.

USAn sinetin kääntöpuoli:

”Annuit Cœptis” = ”Hän puoltaa tehtäväämme”

”Novus Ordo Seclorum" = ”Uusi aikakausien järjestys”

Pyramidin alimalla tasanteella onAlimmaisella tasanteella on roomalaisin numeroin kirjoitettu: MDCCLXXVI, eli 1776 joka on Yhdysvaltain itsenäistymisvuosi.

SALAISET OSTOSLISTAT

The Gardian-lehdelle oli vuodettu salaiset ostoslistat:

"This is a corporate shopping list of requests to open up service sectors in everything from water supplies to banking in 29 countries."

Eli kyseessä on salaiset ostoslistat kaikista palveluista - vedestä pankkeihin - kaikkiaan 29 maasta!

A privatisers' hit list

European commission demands to deregulate services spell disaster for the developing world

Katharine Ainger

April 18 2002

In the fevered imaginations of anti-globalisation protesters, the World Trade Organisation agreement known as Gats is a corporate boot sale of essential services, from water to electricity to the media. It is, they say, an attack on democracy that will lock the world into privatisation and deregulation of essential services ad infinitum.

Now, as revealed in this paper, we have got the leaked documents of the European commission's secret WTO negotiating positions to prove it. Let no one wonder any longer why WTO negotiators have to meet behind six-foot fences to avoid protesters.

The commission documents - leaked to Corporate Europe Observatory and posted on the Guardian's website - are breathtaking in scope. This is a corporate shopping list of requests to open up service sectors in everything from water supplies to banking in 29 countries, including China, India, Canada, Egypt, Mexico and the US. In a month, more countries will be included.

The requests are described by an Indian NGO, Equations, as "a frontal attack on the Indian constitution". The Council of the Canadians, a large and moderate consumer group, described them as "chilling". The EU demands are extraordinarily aggressive - whether they are to remove the ability to limit Wal-Mart's activities in India, or to take away the Mexican people's control of the land along their borders, or to destroy Malaysia's capacity to regulate its financial sector.

 

Despite the commission's cant that a "development round" of trade negotiations is under way at the WTO, an essential tool for poor countries - the ability to regulate foreign investment - is a key target. One of the arguments used to deflect critics of Gats is that developing countries have the choice to "opt in" the services they want to be liberalised, making exemptions for those they wish to build up domestically. What the documents show is that while that may be true, the commission has simply taken this list of exemptions - and used it as the basis for its liberalisation hit list.

 

Water in developing countries is a major target for European companies in the current negotiations. Citizens from Ghana to Argentina and Bolivia have already strenuously resisted such privatisations. The idea that poor people's access to clean water can be adequately decreed by European corporations such as Vivendi or Thames simply has no basis in reality.

 

Another controversial demand is for Canada, the US, Australia, China, India, Malaysia, Indonesia, Argentina, Panama and Colombia to make no market restrictions on the distribution, at wholesale or retail level, of alcohol or tobacco.

 

To add insult to injury, while the EU incarcerates increasing numbers of migrants from poor countries, it is now pushing across the board for intra-corporate labour mobility under Gats. In a nutshell, that's free movement for corporate yuppies, but not for street-sweepers from Kenya.

 

If this is the commission's negotiating position, what on earth does the US's look like? The commission has said that Gats is "first and foremost an instrument for the benefit of business". It is more than that. It is a corporate wish list made manifest. Corporate lobbying is its heart and soul. According to David Hartridge, former director of the WTO services division, "without the enormous pressure generated by the American financial services sector, particularly companies like American Express and Citicorp, there would have been no services agreement".

 

What is the point of discussing how we fund our healthcare systems when we don't know what effect Gats will have on them? What we do know is that the US corporate lobby group, the US council for service industries, with its strong American healthcare contingent, has already complained: "Historically, healthcare services in many foreign countries have largely been the responsibility of the public sector. This public ownership of healthcare has made it difficult for US private-sector healthcare providers to market in foreign countries."

 

Another of the most important members of the USCSI was Enron, pushing for energy deregulation worldwide. One Canadian activist, Tony Clarke, says that other members of the USCSI pushing for Gats reads like a "who's who of those connected to the Enron scandal", including the beleaguered accountants, Arthur Andersen.

 

Secret trade and investment documents leaked over the internet are the dynamite keg that have brought other such treaties to their knees. Five years ago, US NGO Public Citizen found and posted an obscure investment treaty called the Multilateral Agreement on Investment on their website. What campaigners found in this text sparked an unprecedented worldwide campaign against it, until the treaty no one had heard of crumbled under public pressure.

 

The lesson from the MAI is that it is no longer possible to negotiate trade and investment treaties in secret. As the Financial Times wrote in the wake of the MAI campaign: "That makes it harder for negotiators to do deals behind closed doors and submit them for rubber-stamping by parliaments. Instead, they face pressure to gain wider popular legitimacy for their actions by explaining and defending them in public.

 

Katharine Ainger edits New Internationalist magazine"

Tekstejä muokattu

15.1.2014

10.5.2020

Jorma Jaakkola, 044-230 2707