VALTIOPETOS

SALAISELLA EMU-VARAUMAPÖYTÄKIRJALLA

TÄRKEIN KYSYMYS: - MIKÄ LAKI?

Vastaus: Kyseistä lakia ei ole eduskunnalle annettu hyväksyttäväksi.

Toinen jatkokysymys:

Miksi eduskunta ei ole saanut lakiesitystä?

Vastaus: Suomen korkea valtiojohto harhautti eduskuntaa valheellisella EMU-varaumalla.

MIKSI VALHEELLINEN EMU-VARAUMA TEKAISTIIN?

Suomen markka oli kirjoitettu perustuslakiin eli Hallitusmuodon 72 §:ään. Laki markan poistamiseen HM 72 §:stä olisi pitänyt hyväksyä kiireellisenä, sillä Maastrichtin sopimuksen mukaan kansallisen päätöksenteon määräaika yhteiseen rahaan umpeutui 31.12.1994, vaikka salaiseen pöytäkirjaan tekaistun EMU-varauman avulla on muuta Suomen kansalle uskoteltu.

Suomen korkean valtiojohdon ongelmana oli siinä, ettei eduskunnasta olisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä marraskuussa 1994 löytynyt tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä markan poistamiseen HM 72 §:stä.

Korkean valtiojohdon oli ongelman ratkaisemiseksi keksittävä keino - valheellinen EMU-varauma - eduskunnan harhauttamiseksi.

Valheellisella EMU-varaumalla Ahon hallitus sai eduskunnan uskomaan, että Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitettu Markka voidaan myöhemminkin - erillisellä lakiesityksellä - muuttaa euroksi.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Silloinen pääministeri Esko Aho on valtiopetoksesta vastuussa ulkopolitikasta määränneen presidentti Koiviston kuoltua.

PÄÄMINISTERI ESKO AHO ANTOI VINKIN

Eduskunnan pöytäkirjan sivulla 1647 on pääministeri Esko Ahon puheessa kirjattuna EMU-varauman luonteinen teksti. Aho vastasi 13.6.1994 Vasemmistoliiton Claes Andersonin ym. välikysymykseen nro 3 EU-keskustelun käynnistämisestä.

Pöytäkirjan mukaan (ks. keltaisella väritetty teksti) pääministeri Aho kertoi eduskunnalle näillä sanoilla:

"Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”

Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut EMU-varauman eli mahdollisuuden päättää HM 72 §:ään kirjoitetusta markasta luopumisesta vielä EU-liittymislain hyväksymisen jälkeenkin.

Mutta tosiasiassa Maastrichtin sopimuksen mukaan kansallisen päätöksenteon määräaika umpeutui 31.12.1994. Vain vanhoilla jäsenmailla Iso-Britannialla ja Tanskalla oli Maastrichtin sopimukseen kirjattu poikkeus eli mahdollisuus myöhemmin liittyä EMU:un (Euroopan talous- ja rahaliittoon) eli tulevaan yhteiseen rahayksikköön.

SOPIMUS EUROOPAN UNIONISTA - TODISTE EMUN PERUUTTAMATTOMUUDESTA

Alla olevassa kuvassa pöytäkirjassa nro 10 lukee:

"Siten kaikki jäsenvaltiot, riippumatta siitä, täyttävätkö ne yhteisvaluutan vahvistamiseksi vaadittavat edellytykset, noudattavat yhteisön tahtoa siirtyä nopeasti kolmanteen vaiheeseen; yksikään jäsenvaltio ei saa estää siirtymistä kolmanteen vaiheeseen."

Kuva Maastrichtin sopimuksesta on todiste: EMU:un siirtymisen peruuttamattomuus (Ptk nro 10) ja Iso-Britannian EMU-varauma (Ptk nro 11):

Seuraavalla sivulla 111 olevassa pöytäkirjassa nro 12 on Tanskan EMU-varauma.

Euroopan unioni- eli liittovaltiosopimus julkistettiin Maastrichtissa 9.12.1991, joten jäsenyyttä hakeville Suomelle ja Ruotsille EMU-varaumaa ei ole voitu Maastrichtin sopimukseen kirjata.

Edellä olevan kuvan pöytäkirjassa nro 10 on maininnat:

"Siten kaikki jäsenvaltiot, riippumatta siitä, täyttävätkö ne yhteisvaluutan vahvistamiseksi vaadittavat edellytykset, noudattavat yhteisön tahtoa siirtyä nopeasti kolmanteen vaiheeseen; yksikään jäsenvaltio ei saa estää siirtymistä kolmanteen vaiheeseen.

"Tämä pöytäkirja liitetään Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen."

Maastrichtin sopimuksen tavoitteena oli lähivuosina kehittää Euroopan talousyhteisöstä liittovaltio, EU. EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteiseen rahaan siirtyminen oli siis myös talousyhteisöjäsenyyden velvoite.

Siis "Klubiin" liityttäessä oli kaikki klubin säännöt hyväksyttävä. Siitä huolimatta Suomessa puhuttiin EMU-varaumasta eli siitä, että Suomella olisi Iso-Britannian ja Tanskan tavoin mahdollisuus vasta myöhemmin liittyä yhteiseen rahaan.

ESKO AHON PUHE EDUSKUNNASSA EI OLLUT AINOA EMU-VARAUMAPUHE

Mainittakoon, että perustuslakivaliokunnan jäsen Ensio Laine kertoi allekirjoittaneelle, että pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet perustuslakivaliokunnalle "neuvoteltaessa todetun EMU-varauman" luonteisen lausuman.

EMU PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNNOSSA

Perustuslakivaliokunta antoi lausunnon (PeVL 14/1994 vp) saamansa tiedon perusteella. Teksti kuuluu:

HALLITUKSELLE ERITTÄIN TÄRKEÄ TEKSTI

Perustuslakivaliokunnan lausunnon edellä oleva teksti "...perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen" oli Ahon hallitukselle tärkeä, sillä tuon lausunnon tekstin perusteella hallituksen ei tarvinnut EU-liittymislain yhteydessä antaa lakiesitystä Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Markasta luopumiseksi.

Tekaistulla EMU-varaumalla ongelma markan hävittämisestä HM 72 §:stä siirrettiin tulevaisuuden ongelmaksi, seuraavalle hallitukselle.

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Kansanedustaja Ensio Laine liitti Perustuslakivaliokunnan lausuntoon eriävän mielipiteen, joka koski valiokunnassa asiantuntijoina olleiden pääministeri Esko Ahon ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck'in EMU-varaumanluontoisia lausumia. Laine kirjasi:

"Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian tällä tavoin."

MISSÄ JA MILLOIN EMU-VARAUMA OLI NEUVOTELTU?

VINKKI PÖYTÄKIRJAAN LÖYTYI

Sain Kokemäen kaupunginkirjastosta Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen aineistoa. Luin julkaisuja ja pian löytyi mielenkiintoinen teksti EMU-varaumasta. Ulkoministeriön virkamiehenä toiminut lehdistöneuvos Reijo Kemppinen antoi Eurooppa-tiedotuksen kirjasessa ”Suomi Euroopan unionissa”, Edita 1999, vihjeen Suomen ainoasta EMU-varaumaan viittaavasta tekstistä:

Kemppisen antaman vihjeen johdosta pöytäkirjaa etsittiin UM:n arkistosta marraskuussa 1999 , kunnes se löytyi. Allekirjoittanut sai pöytäkirjaotteen eduskunnasta faksattuna aamupäivällä 1.12.1999.

Pöytäkirja ei ollutkaan virkamiestason kokouksesta, vaan EU-ministeriryhmän kokouksesta, joka valmisteli Maastrichtin sopimuksen eli liittovaltiosopimusaiheiden hyväksymistä seuraavana päivänä Brysselissä pidettävässä 5:nnessä ministeritason kokouksessa.

Pöytäkirjaotteen eduskunnan tietopalveluun luovuttanut Päivi Luostarinen Ulkoasiainministeriön EU-sihteeristöstä ei ilmeisesti tiennyt, kuinka aran asian luottamukselliseksi määritelty pöytäkirja sisälsi.

Tässä on Eduskunnan tietopalvelun kautta saamani pöytäkirjaote:

Sanat "talous- ja rahaliiton" oli pöytäkirjan tekstiin alleviivattu. Tein alleviivaukset sanoihin, joita Esko Aho käytti harhauttamisessa.

Luostarisen lähettämä "EMU-päätös", joka oli faksattu Alajärvelle:

KOKOUKSEEN OSALLISTUNEET

Kokoukseen osallistuneet siis ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.

PÖYTÄKIRJA SALATAAN KANSANEDUSTAJALTA

Nähtyään Luostarisen lähettämän kokouksen osallistujaluettelon oli Vistbacka kiinnostunut pöytäkirjasta ja pyysi koko pöytäkirjaa nähtäväkseen. Nyt ulkoasiainministeriössä havaittiin pöytäkirjan arkuus ja pöytäkirja päätettiin salata kansanedustajalta.

PÖYTÄKIRJA SALATAAN VUORISTOLTA

Pian Viljo Vuoristo oli saanut kuulla, ettei kansanedustaja Vistbacka saa edes sitä, jonka hän oli saanut. Niinpä Vuoristo päätti 26.1.2000 pyytää pöytäkirjaa voidakseen valittaa salaamispäätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen.

Vuoristo sai ensimmäisen salassapitopäätöksen puhelimitse.

Tässä on Vuoriston toinen pyyntö puhelimitse saamansa epäämispäätöksen jälkeen:

VUORISTO SAI UM:STÄ SALASSAPITOPÄÄTÖKSEN KIRJALLISENA

Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat 26.1.2000 Viljo Vuoristolle Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4, jossa sanotaan, että pöytäkirja on salassapidettävä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan mukaan.

UM:n Vuoristolle lähettämä salassapitopäätös:

Informoivatko Nummela ja Favorin pöytäkirjan salaamisesta presidentti Martti Ahtisaarta, ulkoministeri Tarja Halosta ja pääministeri Paavo Lipposta?

UM:N LAUSUNTO KHO:LLE

Koska Viljo Vuoristoli valittanut salassapidosta korkeimpaan hallinto-oikeutee, pyysi KHO salatusta pöytäkirjasta Ulkoministeriön lausuntoa, jonka KHO toimitti myös Viljo Vuoristolle.

Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin lähettivät 15.2.2000 KHO:lle lausunnon HELT001-5:

”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille. Näistä syistä johtuen pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan perusteella pidettävä salassa. ”

Lausunto on mielenkiintoinen. Murto ja Favorin kertoivat lausunnossaan, että myös pöytäkirjan ohessa oleva liitemuistio on salainen.

Miksi Murto ja Favorin mainitsivat myös salattavasta liitemuistiosta - UM:n muistio nro 1075 19.12.1993 -vaikkei Vuoristo ei sitä edes tiennyt kysyä?

Tässä on UM:n 15.2.2000 KHO:lle antama lausunto HELT001-5:

SALAAMISEN PERUSTELU

Kerrataanpa salaamisen perusteluteksti:

"Ulkoministeriö katsoo, että muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulojulkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille."

Ulkoministeri Erkki Tuomioja vapautti pöytäkirjan ja liitemuistion toukokuussa 2001 salassapidosta, joten tarkastellaanpa, millaisia "muiden valtioiden kantoja" pöytäkirjaan oli kirjoitettu, siis sellaista, jolla UM:n salaamistarvetta KHO:lle perusteli.

Tuomiojan salassapidosta vapauttamat pöytäkirja ja liitemuistio ovat alempana nähtävissä.

Pöytäkirja 16/93 20.12.1993 sisältääkin vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti:

Kohta 3, ympäristö:

"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi."

Kohta 4, alkoholimonopoli:

"Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa."

Kohta 5:

"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."

Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita.

Syynä salaamiseen on liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht-aiheet:

Syy 1: Talous- ja rahaliitto (EMU)

Pöytäkirjan 6 §:ään on kirjoitettu:

"Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa."

Pääministeri Esko Ahon eduskunnan harhauttamistarkoitukseen käyttämä ”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jota eduskunnassa valheena käyttäen markka saatiin hävitettyä Hallitusmuodon 72 §:stä ilman lakiesitystä.

Syy 2: Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EU:n yhteinen puolustus)

Pöytäkirjan ja liitemuistion 7 §:ään oli kirjoitettu, että EU vaati uusilta jäsenmailta ulko- ja turvallisuuspoliittisen (YUTP) yhteisen julistuksen, jolla tulevat jäsenmaat velvoitettiin yhteiseen puolustukseen.

Syy 3: Sisä- ja oikeusasiat

Pöytäkirjan 8 §:ään oli kirjoitettu sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin.

Kaikki kolme Maastrichtin sopimuksen liittovaltioaihetta merkitsevät valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta luopumisesta.

Liitteenä olevassa muistiossa nro 1075 on ulkovaltasuhteita koskevia asioita EU:n tulevan yhteisen puolustuksen osalta:

”Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella.”

Mutta liitteenä ollutta muistiota ei edes tiedetty pyytää.

- Lisättiinkö UM:n lausunnossa muistio pöytäkirjan salassapidon verukkeeksi, jotta todella
voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?

Se, että julkistaminen todellakin heikentäisi jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun muut maat saisivat kuulla, millaisella huijauksella Maastricht-aiheiden hyväksyminen Suomen perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa hoidettiin.

PELIÄ KAKSILLA KORTEILLA

Muistutustekstien vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla. EMU-varaumaa muistuttava salaisen pöytäkirjan 6 §:n muistutusteksti olikin tehty kansallista harhautustarkoitusta varten, sillä sen asiasisältö erosi olennaisesti Brysselissä julistuksena luetun englanninkielisen tekstin käännöksenä!

Pöytäkirjaan 16/93 oli kirjoitettu:

"Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”

Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti kuuluu:

”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement.”

Tarkemmassa tarkastelussa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti.

Brysselissä luetun muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat: "...in accordance with the provisions of the Treaty..." merkitsevät, että kysymyksessä ei ollutkaan Suomen EMU-varauma, vaan tekstin suomennos ”perustamissopimuksen määräysten mukaisesti" paljastaa, että Suomi antoi lupauksen yhteiseen rahaan siirtymisestä.

Sanat ”in due time” tarkoittavat suomeksi ”aikanaan” liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä. Maastrictin sopimus määräsi, että kansalliset päätökset oli tehtävä 31.12.1994 mennessä.

Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa - ”perustamissopimuksen
mukaisesti” - ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä olisi syntynyt. Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen - suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan - merkityksen.
”Perustamissopimuksen mukaisesti” siis tarkoittaa Maastrichtin sopimuksen mukaisesti.

KHO: PÖYTÄKIRJA JA MUISTIO OVAT SALASSAPIDETTÄVIÄ

Korkein hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa muuttaessaan salassapitoargumentteja.

KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken".

KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.

Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa, että KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä.

KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus pöytäkirjaotteen luiskahtamisesta arkistosta, joten KHO uskalsi puuttua substanssiin ja muutti salassapitoargumentteja UM:n määräämää salassapitoa ankarammiksi.

Murto ja Favorin olivat lähettäneet KHO:lle lausunnon HELT001-5 ohessa myös pöytäkirjan ja muistion.

Tässä on Korkeimman Hallinto-oikeuden 17.10.2000 tekemä ratkaisu 279/1/00:

Sivu 1

Sivu 2:

Sivu 3:

Sivu 4:

KIRJALLINEN KYSYMYS

Silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen 5.4.2001 tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001.

Aittoniemen KIRJALLINEN kysymys:

MINISTERI TUOMIOJAN VASTAUS

Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi 27.4.2001 ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.

Tuomiojan vastaus:

Sivu 1:

MINISTERI TUOMIOJAN SALASSAPIDOSTA VAPAUTTAMA PÖYTÄKIRJA

Pöytäkirjan sivu 1:

Pöytäkirjan sivu 2:

Pöytäkirjan sivu 3:

PÖYTÄKIRJAN ANALYSOINTIA

Voiko ministeri kumota KHO:n puoli vuotta aikaisemmin tekemän ratkaisun?

TUOMIOJAN SALASSAPIDOSTA VAPAUTTAMA MUISTIO

Sivu 1:

Sivu 2:

Sivu 3:

Sivu 4:

Sivu 5:

Sivu 6:

Sivu 7:

TUOMIOJAN SALASSAPIDOSTA VAPAUTTAMAN MUISTION ANALYSOINTIA

Tuomiojan salassapidosta vapauttamaa kokouspöytäkirjan salaista liitemuistiota 1075 esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.

Kerrataanpa Satakunnan Kansa uutinen 10.5.2001: "Miten salaisesta tuli julkista, Tuomioja?"

Tuomioja oli tehnyt 27.5.2001 päätöksen salaisen pöytäkirjan ja liitemuiston saattamisesta julkisiksi. Kun olin saanut ne haltuuni toukokuun alussa, kävin näyttämässä niitä Satakunnan Kansan päätoimittajalle Erkki Teikarille. Teikari antoi Helsingin toimittajalle Maarit Rauniolle tehtäväksi haastatella Tuomiojaa asiakirjojen julkisiksi päästämisen johdosta.

Lukekaa Tuomiojan haastattelu:

Ulkoministeri Erkki Tuomioja sekaantui asianosaiseksi ministerin vastauksellaan ja vastatessaan Satakunnan Kansan ja Etelä-Suomen Sanomien Helsingin toimittajan Maarit Raunion kysymyksiin.

Satakunnan Kansassa 10.5.2001 ja vielä toistamiseen 16.5. 2001 olleen haastattelun perusteella Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.

Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (KHO:n puuttumista asiakirjojen substanssiin) eikä sitä, että ko. asiakirjojen salaamista/julkistamista oli jo tarkasteltu.

Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta:

"-Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?"

Tuomioja vastasi:

"- Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen."

Toimittaja Raunio teki jatkokysymyksen:

"- Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?"

Tuomioja vastasi:

"- No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.

Lopuksi toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta:

"-EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?"

Tuomioja vastasi:

"- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta."

Toimittaja Raunion kysymys "Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?"
on salaisen pöytäkirjaan liittyvä ydinkysymys.

Miksi asiasta edelleen vaietaan? Silloinen pääministeri Esko Aho kantaa harhautuksesta valtiopetoksellisen vastuun.

Tuomiojan kommentointeja analysoitaessa näyttäisi, ettei Tuomioja asiakirjoja vapauttaessaan tiennyt, tai ei ollut tietävinään, milloin pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan, eikä sitäkään, että pöytäkirjan salassapitoa oli jo moneen kertaan tarkasteltu:

- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000

- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun
17.10.2000 jälkeenkin 10.11.2000.

- myöhemmin on käynyt ilmi, että jo 6.5.1999 päivättynä on olemassa epäämispäätös!

Viimeksi mainitussa on kyseessä 6.5.1999 on salassapitopäätös nro HELD364-7 EU-neuvottelujen aikana käytyjen ministerikokousten 1.2. ja 20.-22.12.1993 pöytäkirjoista liitteineen. UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorin ja ylitarkastaja Jyrki Paloposki olivat kirjoittaneet päätökseen tekstin:

”Kyseiset asiakirjat kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on asetuksen sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjojen julkisuudesta (650/1951) 1§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pidettävä salassa.”

TUNNUSTUKSIA

ESKO AHO TUNNUSTI 1.12.1999: "SE ON MARKKA"

Presidenttiehdokas Esko Aho oli vaalikiertueellaan Huittisten Risto Ryti-salissa 1.12.1999, samana päivänä jolloin ote EMU-pöytäkirjasta pääsi luiskahtamaan UM:n arkistosta.

Esko Aho sai tuoreeltaan noin 150 hengen yleisön läsnä ollessa kuulla eduskunnan pöytäkirjaan 13.6.1994 kirjoitetun ”neuvoteltaessa todetun EMU-varauman” paljastuneen kyseisestä pöytäkirjaotteesta.

Tilaisuudessa Aho joutui vastaamaan kysymykseeni:

”Mikä on Suomen hallitusmuodonmukainen rahayksikkö tällä hetkellä?”

Aho ei heti vastannut, mutta tivaamiseni jälkeen Aho vastasi:

"Se on markka."

RADIOTUPLAN "KULOSEN KUULUMISIA"

Esitin Aholle muitakin kysymyksiä, joiden jälkeen Aholta pääsi suusta sanoja, jotka RadioTuplan toimittaja Matti Kulonen uutisoi "Kulosen kuulumisissa” heti Ahon vaalitilaisuuden jälkeen.

Kulonen oli viety Vammalaan Ahoa vastaan. Matkalla Vammalasta Huittisten Risto Ryti-salille Kulonen haastatteli Ahoa. Risto Ryti-salin tilaisuuden tapahtumisista Kulonen kertoi Kulosen kuulumisten lopuksi.

RadioTuplan referenssinauhakopion mukaan Kulonen kertoi radion kuuntelijoille:

"... ja muutamat kyselyt, jotka liittyivät lähinnä EU-liittymisasioihin ja EMU, ...
EMU-hankkeeseen mukaan menoon, ja tuon arvostelun Aho kuittasi perustuslakiin
liittyvänä kikkailuna, - ja oikeastaan tuo asia tuli sillä selväksi."

SATAKUNNAN KANSA 2.12.1999

Satakunnan Kansan Huittisten toimituksen esimies Hannu Aaltonen uutisoi Ryti-salin vaalitilaisuuden tapahtumia seuraavana päivänä väliotsikolla ja tekstillä:

”Tuhdimmat aplodit tullessa kuin mennessä”

”Niin papereitta sujuvasti kuin puhuikin, mikään kansanvillitsijä Aho ei eilenkään ollut. Vähän viileäksi hän väen jätti: aplodit Ryti-saliin marssiessa olivat kosolti tuhdimmat kuin sieltä puolen tunnin puheiden ja muutamiin kysymyksiin vastaamisen jälkeen pois lähtiessä.”

Satakunnan Kansa uutisoi 2.12.1999 presidenttiehdokas Ahon vaalitilaisuutta:

Toimittaja Aaltosen uutisen johdosta Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari kirjoitti 14.12.1999 "Yläoikeassa", että Aho on joutunut "perustuslakikikkailulla" selittelemään Suomen viemistä Emuun.

KOLME KIERROSTA

Ryti-salin tilaisuudesta tuli niin kiusallinen, että Aho ”unohti” kokonaan kirjoittaa Ryti-salin tapahtuman päiväkirjaansa perustuvaan kirjaan "Kolme kierrosta" . Mainittakoon, että Risto Ryti-sali on Huittisten ylpeydenaihe, komea Koulutus- ja kulttuurikeskuksen auditorio, joka rakennettiin huittislaisen presidentin Risto Rytin mukaan nimetyillä piirustuksilla. Seuraavana päivänä (2.12.1999) Aho kertoo Kolme kierrosta-kirjassa:

”Olin umpiväsynyt.”

Eikö Aho saanut unta? EMU-pöytäkirjan paljastuminen oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa (PeVL 14/1994 vp:n) Esko Ahon ja Veli Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin.

JUHA KORKEAOJAN TUNNUSTUS

Juha Korkeaoja kertoi SataSeutu-lehdessä 25.10.2001, ettei hallitus ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markasta luopumisesta.

Ennen Korkeaojan haastattelua SataSeutu-lehti uutisoi Kokemäen kaupunginvaltuuston 90-vuotisjuhlakokousta: "Euron tulo maksuvälineeksi kirvoitti väittelemään valtuustossa”.

SataSeutu uutisoi, että juhlakokouksessa Korkeaoja kansanedustajanarvovallalla tyrmäsi valtuutettu Mikko Laihon, joka valtuuston asialistalla olleessa euro-taksoitus-pykälässä puhui markasta luopumisen laittomuudesta. Kokouksen jälkeen Laiho kirjoitti Kokemäellä ilmestyneeseen Jokilaaksi-lehteen koko sivun kokoisen perustelunsa. SataSeutu-lehden juhlakokouksen uutisoinnista ja JLaihon kirjoituksesta Jokílaakso-lehdessä seurasi, että Korkeaoja pyysi SataSeutu-lehdeltä audienssia ja antoi haastattelun, jossa kertoi totuuden. Sitaatti:

”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon. - Itse olisin
halunnut eduskunnan käsittelevän erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”

Ei perustuslakia ei voi venyttää. Kysymyksessä on valtiopetos.

Korkeaojan haastattelu SataSeutu-lehdessä 25.10.2001:

TOIMI KANKAANNIEMEN TUNNUSTUS

Kyselin Uuden Suomen Puheenvuorossa EMU-varaumakokouksessa kehitysyhteistyöministerinä mukana olleelta Toimi Kankaanniemeltä petoksellisesta EMU-päätöksenteosta, dokumenteista, jotka olivat kotisivullani. Kankaanniemi vastasi:

"Jorma Jaakkola, en kiistä mitään, mitä olet tutkimuksissasi saanut selville."

Kankaanniemi kirjoitti myös:

"Olen siis euro-jäsenyyden suhteen vastuusta vapaa."

Kuvakaappaus Uuden Suomen blogista: