KOIVISTON KONKLAAVI
© Jorma Jaakkola
Julkaistu 20.1.2015
Julkaistu uudelleen 15.3.2024
Olen laittanut tälle sivulle dokumentit presidentti Koiviston Presidentin Linnassa 6.5.1992 järjestämästä oikeuspoliittisesta seminaarista eli niin sanotusta Koiviston konklaavista, jolla oli 1990-luvun laman ja pankkikriisin hoidossa katastrofaaliset seuraukset.
Mutta ei tässä kaikki. Kyse on vielä merkittävämmästä asiasta. Konklaavissaan presidentti Koivisto asettautui Suomen tuomioistuinlaitoksen yläpuolelle, Hallitusmuodon 2 §:ää rikkoen.
Katsokaa video, joka on kuvattu 30.7.2015. Kesto on vajaat 19 minuuttia. Klikkaa sinisestä linkistä
Koiviston konklaavi
Tässä on presidentti Tarja Halosen minulle lähettämä Koiviston konklaavin asiakirjojen salaamispäätös:
Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden murtamisessa on kysymys valtiopetoksesta, rikoksesta, joka ei vanhene.
LAMA TEHTIIN TARKOITUKSELLA
Taustaksi mainittakoon, että presidentti Koivisto järjesti 1990-luvun laman tarkoituksella, jotta sai EY-mukautettua Suomen perustuslain etukäteen EY:n vaatimusten mukaiseksi, vieläpä ilman, että kansanedustajat edes ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa.
Ensimmäinen viite asiaan Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullbergin haastattelu Länsi-Savo-lehdelle. Haastattelu julkaistiin Länsi-Savo-lehden 100-vuotisjuhlanumerossa lauantaina 4.11.1989 otsikon "Taantuma vaikka tekemällä" alla:
”Taloudellisesta tilanteesta Kullberg sanoo, että kysyntä Suomessa on pakotettava alas vaikka luomalla keinotekoinen taantuma. Taantuman on Kullbergin mukaan oltava melko syvä."
Tällainen tekstiversio Kullbergin haastattelusta on ollut internetissä vuodesta 2002 lähtien:"Kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen niin vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä.”
Mainittakoon, että myös Suomen valtiosäännön EY-mukauttaminen oli konklaavissa mukana olleiden juristien puheenaiheena.
Kalevi Sorsa kirjoittaa EY:n vaatimista perustuslain muutoksista (mm. enemmistöparlamentarismiin siirtyminen eli määrävähemmistösäädösten purku) kirjassa UUSI TSENÄISYYS, 1992, sivulla 53:
”Viime vuosien uudistushankkeet, erityisesti siirtyminen enemmistöparlamentarismiin, harkittavina olevat sosiaaliset ja sivistykselliset kansalaisoikeudet, ovat niin radikaaleja uudistuksia, että niiden toteuduttua on tarpeen hankkia kokemuksia uudistusten toimivuudesta - samalla kun hallitusmuotoon tehdään Euroopan integraation vaatimat muutokset. ”
Hyvä kysymys on: Minkälaisia muutoksia EY vaati tehtäväksi Hallitusmuotoon?
Koivisto itse tunnustaa valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:
”Vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8. helmikuuta tarkastelin päättymässä olleiden kahden toimikauden aikana valtiosääntökysymyksissä tehtyä uudistustyötä. Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”
Valtiosäännön EY-mukauttaminen on ihan oma raportointiaiheensa, josta kerron toisaalla. Klikkaa sininen linkki
Perustuslain EU-mukautus
KONKLAAVIN TAUSTA
Marraskuun 1991 devalvaation seurauksena lainojen vakuuksien arvo laski. Suomen Pankki vaati pankkeja kirjaamaan kiinteistömassaa alas 30 %. Suomen pankkien vakavaraisuus ei täyttänyt joulukuussa 1989 päivätyn EY-direktiivin mukaista BIS 8 %:n vakavaraisuutta.
Suomen pankkien vakavaraisuus tutkittiin myös EY:n taholta. Niinpä ETA-sopimuksen liitteisiin oli kirjoitettu Suomea koskeva määräys pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi 8 %:n tasolle 1.1.1995 mennessä.
Suomen pankit eivät siis täyttäneet vuonna 1989 EY-säännöstöön kirjoitettuja euro-kriteereitä, joten pankkien taseet oli laitettava euro- ja EY-kuntoon ryöstämällä pankkien laina-asiakkaiden ja takaajien omaisuudet.
Mainittakoon, että yhtenä ongelmana oli Suomen Pankin haltuun ottama SKOP ja SKOP:n mukana tulleen sotateollisuutta harjoittavan Tampellan vastuut ja pelastaminen konkurssilta. SKOP ja Tampella ovat konklaaviin liittyvä oma raportointiaiheensa, joten pysytellään varsinaisessa konklaavin taustassa.
Suomen Pankkiin perustettiin keväällä 1991 huippusalainen "Rohto"-ryhmä, jonka tehtävä oli ratkaista pankkien vakavaraisuusongelma.
Pankkien vakavaraisuuden nostamiskeinoja pohtimaan perustettiin tammikuussa 1992 myös ryhmä, jonka puheenjohtajana oli Suomen Pankin johtokuntaan nimitetty Sirkka Hämäläinen.
Keinot pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi esiteltiin 18.3.1992. Suomen Pankki lähetti samana päivänä pankeille kirjeen toimenpiteiden käyttöönottamisesta 1.5.1992 alkaen.
Suomen Pankin kiertokirje nro 4 18.3.1992 pankeille yksipuolisesta koron nostosta:
EY:n määräämä Suomen pankkien vakavaraisuuden nostamisaika umpeutui 31.12.1994. Asialla oli siis kiire ja kaikki konstit piti ottaa käyttöön. Suomen Pankin kiertokirjeessä määrätiin pankit nostamaan korkoa.
Alue-Säästöpankeilla yksipuolinen koronnosto oli jo ollut käytössä. Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuolisesta koronnostosta oli jo olemassa Tampereen raastuvanoikeuden ja Turun hovioikeuden ratkaisut. Molemmissa lainanottaja voitti pankin presidentti Koiviston harmiksi. Jälkeenpäin Koivisto oli kuullut, että hovioikeus oli pyytänyt Suomen Pankilta lausuntoa. Nyt asia oli menossa Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.
KUTSUMUISTIO 26.3.1992
Ensimmäisestä konklaavin kutsumuistiosta 26.3.1992 (10 päivää Suomen Pankin kiertokirjeen lähettämisen jälkeen) voi päätellä, että presidentti Koivisto olisi jo etukäteen ottanut yhteyttä Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinoseen toivomuksella, että KKO ratkaisi Tampereen Alue-Säästöpankin korkokiistan pankin eduksi.
Huomasin kutsumuistiosta myös, että Linnassa järjestettävän oikeuspoliittisen seminaarin järjestäminen ei ollutkaan presidentti Koiviston idea, vaan aloite tulikin KKO:n presidentti Olavi Heinoselta, joka halusi tilaisuuteen kutsuttujen juristien tukea erityisesti sille, ettei presidentti Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitetun vallan kolmijaon mukaisesti voi määrätä tuomioistuinlaitosta.
Kutsumuistio 26.3.1992:
Ensimmäinen kutsumuistio on päivätty 26.3.1992. Siis jo ennen Korkeimman oikeuden tekemää ratkaisua (3.4.1992 KKO 50:1992) Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuoliseen koronnostoon liittyvästä kiistasta, joka vei oikeutuksen yhdeltä Sirkka Hämäläisen työryhmän toimenpidepaketin keinolta.
KUTSUMUISTIO 1.4.1992
Seuraava kutsumuistio on päivätty 1.4.1992, siis kaksi päivää ennen korkeimman oikeuden ratkaisua.
Edellä oleva konklaavin salainen kutsumuistio 1.4.1992 on paljonpuhuva kohdassa 5, josta seuraava sitaatti:
"Esitän, että Olavi Heinonen toimisi tilaisuudessa puheenjohtajana ja että Tasavallan Presidentti tapaisi Heinosen tai keskustelisi hänen kanssaan puhelimitse tilaisuuden tavoitteista hyvissä ajoin ennen tilaisuutta sekä että Heinonen keskustelisi puheenvuoron käyttäjien kanssa sisältökysymyksistä, jotta kokonaisuus vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla Tasavallan Presidentin toivomuksia."
Edellä olevasta kaksi päivää ennen Korkeimman oikeuden ratkaisua (3.4.1992) päivätyn siis 1.4.1992 päivätyn kutsumuistion tekstistä ilmenee, että Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinosen olisi siis pitänyt kertoa etukäteen oikeuspoliittisessa keskustelutilaisuudessa (konklaavissa) puheenvuoron käyttäjille sisältökysymyksistä, jotta kokonaisuus vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla Koiviston toivomuksia.
Mutta ilmeisesti KKO:n presidentti ei toiminut Koiviston toivomuksen mukaisesti.
KONKLAAVIN SALAINEN MUISTIO
Muistion etusivu:
Sitaatti presidentti Koiviston konklaavi-tilaisuuden avauspuheenvuorosta:
"Maaliskuun alun tilaisuudessa keskustelu päätyi vallan toiseksi, mitä minäkin alkuun hahmottelin. Se päätyi keskusteluun luottolamasta ja pankkien umpikujatilanteesta. Totesin sitten, että nyt olette tuoneet eteen sellaisen kysymyksen, jonka ohi en voi mennä kysymyksiin reagoimatta. Sen jälkeen syntyi Sirkka Hämäläisen työryhmän tuloksena toimenpidepaketti, jonka hallitus ja eduskunta hyväksyi sellaisenansa.
Toivottavasti se on omalta osaltaan ollut edesauttamassa sitä, ettemme ole joutuneet erityisiin umpikujatilanteisiin. Dramatiikkaahan on ollut muutenkin."
Edellä oleva Koiviston konklaavipuhe "Maaliskuun alun tilaisuus" liittyy Linnassa 2.3.1992 järjestettyyn talouspoliittiseen seminaariin, josta Koivisto kertoo kirjassaan Kaksi kautta. Koivisto siteeraa sivulta 368 alkaen Björn Wahlroosin ko. tilaisuudessa nauhoitetun puheen, jossa on kaksi pommia. Ensimmäinen pommi:
”Tosiasia on, että vuonna 1992 kiinteistöjen arvot tippuvat vielä 15 prosenttia. Täällä on puhuttu siitä, että pankkijärjestelmästä voi puuttua 2 miljardia omia varoja. Pankkijärjestelmän suorassa omistuksessa on noin 40 miljardin markan edestä kiinteistöjä. Sen lisäksi pankeilla on lainojensa vakuutena kiinteistöjä yhtiöissä, joiden oma pääoma on kutakuinkin kulutettu ja jotka ovat siis konkurssin partaalla. Se on ehkä 40, ehkä 60 miljardia.
Pyöreästi voi sanoa, että kiinteistöomaisuutta on pankeilla tai pankkien vastuulla 100 miljardia, jolloin 15 prosentin lasku merkitsee 15 miljardin häipymistä pankkijärjestelmästä - ilman työeläkejärjestelmän ja vakuutusyhtiöiden osuutta.
Tämä 15 miljardia markkaa kerrottuna Bank for International Settlementsin 8 prosentin vakavaraisuusvaatimuksilla merkitsee 12,5 kertaa 15 eli 180 miljardin markan poistumista suomalaisen pankkijärjestelmän luotonantokyvystä."
Toinen devalvaatio eli markan laittaminen kellumaan oli vasta edessä, joten Wahlroosin mainitsema
Toinen Wahlroosin pommi liittyy nykytulevaisuuteen:
"Ainoa huoli, joka minulle syntyy näistä kahdesta puheenvuorosta on, että se todellisuus, jonka näemme ympärillämme, on karmea jo tänään. Työttömyyden kautta, konkurssien kautta olemme opettamassa kokonaista sukupolvea suomalaisia siihen, ettei yrittäminen kannata."
Koiviston konklaavi liittyy siis myös tähän päivään eli ajallisesti jo toiseen sukupolveen, ettei yrittäminen kannata. Samoin konklaavi liittyy pankkien nykyongelmiin ja sitä kautta tämän päivän velallisten tulevaisuuteen.
KOIVISTON TOIVOMUS PALJASTUI PIIRTOHEITINKALVOLTA?
Koska keskustelu ääninauhoitettiin, ei piirtoheitinkalvolle kirjoitettu Koiviston toivomus tulisi dokumentoituna mitenkään esille.
Kuten Koivistolla oli ollut tapana, tämäkin ääninauha oli litteroitu. Nyt se litteroitiin konklaavin salaiseksi määrätyn muistion tekstisi.
Koiviston piirtoheitinkalvo kuitenkin paljastuu muistion sivulla 12 dosentti Juha Pöyhösen (HY) alustuspuheenvuorosta:
"Tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu" teksti:
"Taidan puhua tästä kalvosta, joka teille myös on jaettu."
Yhdestä puheenvuorosta käy ilmi, että kalvo olisi ollut Pöyhösen. Mutta olisiko omat kalvonsa ollut niin Koivistolla kuin Pöyhöselläkin?
KORKOKIISTA PALJASTUI
Sivulla 14 Pöyhönen paljastaa tilaisuuden sisältösanoman: Kysymys oli KKO:n Tampereen Alue-Säästöpankkia koskevasta korkokiistan ratkaisusta:
"On vaikea arvostella ns. korkojutun oikeudellista lopputulosta esimerkiksi kansantaloudellisilla näkökohdilla, kun niitä ei ole perusteluissa mainittu, vaan asiaa on käsitelty vakiokaavakkeeseen sisältyvän sopimusehdon tulkintakysymyksenä."
Pöyhösen alustuksessa Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuolinen koronnosto ja KKO:n ratkaisu 50:1992 3.4.1992 tulee siis itsestään selvänä, tilaisuudessa mukana olleille jo ennestään tiedossa olleena asiana, sanoilla "ns. korkojutun", vaikka kukaan edellisistä puhujista ei ole maininnut asiasta mitään.
Konklaavin muistion luettuani luulin ensin, että tilaisuus olisi alunperin tarkoitettu EY-säännöstön ja myös Suomen tuomioistuinta ylempänä olevan EY-tuomioistuimen vallan koulutustilaisuudeksi. Sitten löysin ETA-sopimuksen liitteistä Suomelle annetun määräyksen, että Suomen toimivaltaisten viranomaisten on ryhdyttävä toimiin pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi %:n tasolle 1.1.1995 mennessä. EY siis oli tutkinut Suomen pankkien vakavaraisuuden, joten laittomiin vakavaraisuuden nostamistoimiin oli ryhdytty jo aikaisemmin.
Tampereen Alue-Säästöpankki oli jo aikaisemmin ottanut käyttöön Hämäläisen ryhmän keinovalikoimassa luetellun pankin tekemän yksipuolisen koronnoston, joka oli myös Suomen Pankin kiertokirjeessä nro 4 18.3.1992.
Pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi Kiertokirjeessä mainittujen toimenpiteiden onnistumiseksi Koivisto toivoi, että KKO tekee pankkia puoltavan ratkaisun. Niinpä Koivisto otti yhteyttä Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinoseen.
Heinonen puolestaan halusi, että KKO tekee velallista puoltavan ratkaisun ja ehdotti, että Presidentin Linnassa pidettäisiin oikeuspoliittinen seminaari. Seminaarissa Heinonen seminaariin kutsuttujen tuella ilmaisisi Koivistolle, ettei tämä Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitettuun vallan kolmijakoon vedoten voi määrätä tuomioistuinlaitosta.
Heinosen ajatus selviää Muistiosta 26.3.1992, joka on päivätty 10 päivää kiertokirjeen jälkeen:
Koska Koiviston mielestä Korkein oikeus oli väärän ratkaisun KKO 50:1992 3.4.1992 Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuolisen koronnoston kiistassa, tuli tilaisuudesta lopulta Korkeimman oikeuden kyykytystilaisuus. Koivisto arvosteli ratkaisusta Korkeinta oikeutta:
Tilaisuuden luonteen paljastanut uutinen oli 6.8.1992 Hufvudstadsbladetissa "Koivisto kritisk mot HD" ja samana päivänä myös Ilta-Sanomissa "Koivisto arvosteli korkopäätöstä".
Ilta-Sanomien uutisen teksti (sivulta A10) kokonaisuudessaan:
"Koivisto arvosteli korkopäätöstä
Presidentti Mauno Koivisto on kummeksunut Korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan pankeilla ei olisi ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainakorkoja. Koiviston mukaan KKO:n olisi lain lisäksi pitänyt ottaa huomioon myös kansantaloudelliset näkökohdat, kertoo tämän päivän Hufvudstadsbladet.
KKO päätti viime huhtikuussa, ettei Tampereen Aluesäästöpankilla ollut oikeutta yksipuolisesti korottaa kahden lainanottajan korkoja yhdellä prosentilla. Pankki määrättiin laskemaan korko aikaisemmalle tasolle ja maksamaan korvaus molemmille lainansaajille.
Hbl:n mukaan Koivisto tapasi maan johtavia juristeja toukokuun alussa. Tässä tilaisuudessa hän lehden mukaan lausui tyytymättömyytensä päätökseen. Presidentin mielestä päätöstä tehtäessä olisi pitänyt ottaa huomioon myös pankkien vaikea asema ja kansantaloudelliset intressit. Koivisto oli pelännyt seurauksia, jos kaikki korotettua korkoa maksavat lainansaajat olisivat vaatineet korvauksia.
Hbl kertoo, että presidentin ja noin 35 juristin tapaaminen presidentin linnassa oli luonteeltaan epävirallinen."
Minulla on kirjaston mikrofilmiltä otetut kuvat 6.8.1992 ilmestyneiden Hufvudstadsbladetin ja Ilta-Sanomien uutisesta. Joku konklaavissa mukana olleista, kenties KKO:n presidentti Olavi Heinonen oli vuotanut konklaavin luonteen Hufvudstadsbladetille.
Ilta-Sanomat uutisoi asiasta heti samana päivänä. Tämän jälkeen Koivisto kutsui Ilta-Sanomien päätoimittaja Koljosen Linnaan keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Koivisto halusi antaa julkivuotaneesta tilaisuuden luonteesta oman versionsa, joka oli Ilta-Sanomissa 21.8.1992.
Hufvudstadsbladetin ja Ilta-Sanomien uutisointi on selkeä todiste tapahtuneesta.
Konklaavissaan presidentti Koivisto rikkoi presidentin juhlallista vakuutusta - noudattaa mm. Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitettua vallankolmijakoa eli asettautui riippumattoman tuomioistuimen yläpuolelle.
Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.
Kyse ei ole vain vanhojen salattujen asioiden penkomisesta, vaan myös tulevaisuudesta eli tämän päivän velallisten tulevasta kohtalosta.
Kyse on myös tämän vuoden 2024 talousahdingossa säästötoimista kärsivistä kansalaisista ja Suomen valtionvelan maksajista, joita ovat myös syntymättömät suomalaiset ja heidän lapsensa.
Toivon, että allekirjoittaneeseen otetaan yhteyttä nettirummutuksen aikaansaamiseksi, jotta valtamedia ottaa Suomen lähimenneisyyden salatut asiat kestouutiseksi.
Konklaavin salaseksi määrätyn muistion pääset lukemaan, kun klikkaat sinistä linkkiä:
Konklaavin muistio
Julkaistu 20.1.2015
Päivitetty 3.4.2015
Päivitetty 8.8.2016
Julkaistu uudelle kotisivulle 28.3.2024
Jorma Jaakkola, Kokemäki
Kokoomuksen jäsen numero 69267
044-230 2707
Voit jakaa tietoa kotisivustani alla olevien sosiaalisen median linkkien avulla.